Norjassa

Joo ei ihan postaus tullut seuraavana päivänä. Yllättävän kauan menee postauksen kirjoittamiseen. No, jatketaan siitä mihin jäätiin.

Sorry that it took me a while to make this post. It takes surprisingly long to write a post. Well, let's pick up where we left off.

Eli astuttiin sisään huoneeseen, jossa oli kolme mustaa nojatyylin tyyppistä tuolia meille ja musta sohva, jolla Paramore istui. Joku radiohaastattelija kiitti bändiä norjalaisella korostuksella englanniksi, ja häippäsi paikalta iloisena. Minua jännitti tosi paljon, ja niin muitakin tyttöjä. Hayley pahoitteli heti, että jouduimme istumaan niin lähellä heitä. Melkein polvet koski toisiaan kun oli niin lähelle aseteltu ne nojatuolit ja sohvat! Mainitsin sitten siitä, kuinka eri maissa on erilaiset "omat tilat", Saksassa tuntemattomatkin ihmiset seisovat lähellä toisiaan, mutta Suomessa ei. Hayley sanoi, ettei pidä liian lähelle tulevista ihmisistä, ja tölväisi naamansa Taylorin naaman lähelle esimerkiksi. :D Kerroin olevani melko hermona, ja bändi kysyi, että miksi. Sanoin, etten oikeastaan tiedä, koska olen heidät tavannut jo monesti, mutta luulen neljän tunnin yöunilla olevan tekemistä asian kanssa.

So we entered a room that had three chairs for us and a big sofa that Paramore sat on. They had just wrapped up a radio interview and the interviewer was leaving the room. She seemed happy. I was really nervous, so were the rest of the girls. Hayley apologized to us for having to sit so close to them, it was weird haha our knees were almost touching because the chairs and the sofa were so close to one another. I said that I think it's weird how each nation has their own "personal space", like in Germany you can stand really close to a person you don't know but in Finland you don't do that. Hayley said that she doesn't like people who get too close and shoved her face close to Taylor's face, we all laughed. I said I'm pretty nervous and they were like "WHYYY" and I said that I don't even know because I've met them so many times already but I said that the fact I slept for four hours might have something to do with it.

Tervehdittiin sitten siinä ja Lisa kiitti siitä, että saatiin olla bändin kanssa lavalla edellisenä päivänä. Kaikki hymyilivät ja sanoivat, että eipä tuo mitään. Kerroin Hayleylle, että kaverini (Satu) itki varmaan kaksi tuntia putkeen, Hayley repesi nauruun. :D Pyysin samalla anteeksi Taylorilta sitä, että törmäsin häneen lavalla ja melkein kaaduttiin molemmat. Ei kuulemma miestä haitannut! Jeremylle en ehtinyt paljon puhumaan, kun lähempänä istuvat Guro ja Lisa heitä jututtivat. Lisa ja Hayley kävivät myös keskustelun Lisan kengistä. Puhuttiin hetki henkilökohtaisista asioista, joita en halua nyt tässä mainita. Ne eivät myöskään päätyneet kameralle.

Lisa and I thanked them for letting us be on stage. They all smiled and said it was ok. I told Hayley that Satu cried for two hours hahah and she laughed. I also apologized to Taylor for literally running into him on stage and almost making us both fall. He said it was ok :D I didn't get to talk to Jeremy a lot because Guro and Lisa were sitting next to him and they talked to him for the most part. It's ok though. :) Lisa and Hayley talked about Lisa's shoes as well. Then we talked about some personal things and they were not filmed.

Haastattelu alkoi ja sen voi katsoa kokonaisuudessaan alta: (mokat näkyikin edellisessä päivityksessä)
Then the interview started. Watch it below (the bloopers were in the previous post)



Lopussa, kun bändi osoittaa kameraan, istui kameran takana bändin edustaja, ja mua nauratti kun ne osoitti vähän niinkuin sitä puhuessaan kameralle. Sanoinkin, että "ihan kuin puhuisitte Willille" ja kaikki nauroivat sanoen, että Will onkin kaunis mies. Haastattelu kesti 10 minuuttia, mutta onnistuttiin venyttämään sitä aika lailla kiitos ison suuni. :D Sen jälkeen otimme ryhmäkuvia, bändille kävi ottaa jokaisen meidän kanssa oma kuva. Ensin meni Guro, sitten minä, Lisa ja Ida. Kun minä menin ottamaan kuvaa, en halunnut mitään tavallista vaan sanoin, että halusin kokeilla Beyoncen Single Ladies -poseerausta, mutta tässä lopputulos :D

In the end of the video, when the band is pointing at the camera, their representative is sitting behind the camera and it made me laugh because it looked like they were pointing at him and saying they love him and that he is pretty. The interview was 10 minutes long but thanks to my big mouth we took more time than we were supposed to hahah. After the interview part we took some pics. First Guro, then me, Lisa and Ida. When I went to take a photo I said I wanted to try a Single Ladies pose, inspired by Beyonce's song, but I didn't feel like a single lady. Jeremy and Taylor were both like "what is that??" and Hayley was like "how do you do it?!" and this is the result lol:

Woop

Kuvan oton jälkeen kysyin Hayleyltä saanko halata häntä ja hän sanoi, että "totta kai". Halatessani häntä Hayley sanoi, että "good to see you". Halasin myös Tayloria, joka oli tosi iloinen. Jeremyä en halannut, kun annoin Lisalle tietä kuvan ottoa varten. Tuijotettiin siinä sitten hetki muiden kuvan ottoa. Sanottiin sitten kaikille heipat ja kiitettiin, oltiin lähdössä huoneesta pois, jotta bändi pääsisi tekemään kaksi muuta haastattelua meidän jälkeemme.

After the interview I asked Hayley if I could give her a hug and she said "of course"! When I hugged her, she  told me it was good to see me. It made me happy. Then I hugged Taylor who was very happy as well. Didn't get to hug Jeremy because I wanted to hurry up so the girls could take their photos. We were told the band had two other interviews after ours.

Kun olimme menossa ulos, Hayley huikkasi Willille, että "haluaisin pestä hampaani!" ja lähti meidän mukaamme käytävälle. Käytävällä huomasin, että aiemmin pöydälle laskemani vesipullo oli jäänyt pöydälle haastatteluhuoneeseen. Norjassa kaikki oli niin kallista, että pyysin Williltä, jos tämä toisi sen minulle, kun en halunnut itse mennä huoneeseen, etten näytä siltä, että karkaan takaisin sinne. :D Jäin seisomaan kun Will lähti hakemaan juomapulloa, ja suureksi hämmästyksekseni Hayley jäi seisomaan viereeni muiden tyttöjen mennessä edellä. Tytöt kuitenkin pysähtyivät meitä odottomaan. Willin tuodessa vesipulloni Hayley sanoi ihmeissään, että: "Sinähän oikeasti unohdit sen vesipullon!" :D

When we were leaving, Hayley said to Will that she wanted to brush her teeth and then walked with us to the hallway?? In the hallway I realized I had left my water bottle in the interviewing room (I told Ida to take the bottle away from me because the last time I interviewed them and had a bottle in my hands I kept drinking it the whole time and then I had to pee!) so I asked Will (their representative) if he could get it for me, because I didn't want to barge into the room when the boys were there. He went to get it for me and surprisingly Hayley stood next to me and waited for Will to come back. Lisa, Guro and Ida had already walked on but weren't too far so they stopped to wait for us. Will brought me my water bottle and Hayley was like: "You actually forgot your water bottle!" I was like "Yeah that's what I said..." haha.

Käveltiin sitten siinä Hayleyn kanssa käytävää pitkin keskustellen vähän kaikesta, vauvoista, hiestä ja kännyköistä?? :D Sitten vessan kohdalla ollessamme Hayley livahti sinne ja sanoi, että nähdäänpä taas! Oli tosi outoa kävellä sen kanssa siinä, ilman turvamiehiä ja muita... kai ne luotti, ettei me sitä heitetä säkkiin ja viedä pois. ;) En olisi halunnut lähteä rakennuksesta, koska siellä oli ihana ilmastointi.

So then we walked and talked about a lot of things, like all the five of us. We talked about sweat, babies and cell phones I think?? So yeah it was random. When we were next to the toilet, Hayley went in and said "see you!". It was weird walking with her like that, no security, no Jeremy and Taylor... I suppose they trusted us enough to know we wouldn't throw her in a plastic bag and take her with us ;) I never wanted to leave the building because they had A/C.

Guro & Lidia

Ulos mentyämme jatkoimme jonottelua, mutta kadotimme norjalaiset kaverimme, koska he lähtivät viemään sivujensa kisojen voittajille ilmaislippuja. Samalla heille oli tarjottu mahdollisuus meet and greetiin Paramoren kanssa, eikä heillä ollut yhtään aikaa epäröimiselle, joten minua ja Satua ei sinne kutsuttu. Tietysti harmitti, mutta itse olen kyllä niin monesti bändin tavannut, että ei voinut valittaa ainakaan ääneen... :D

When we went back outside we continued queuing but our Norwegian friends left to give some free tickets to some contest winners. They were then offered a M&G with Paramore and they had no time to hesitate so Satu and I didn't go there. It was a bummer but I've met them so many times I can't really complain... :D

Moa & Lidia. Huomaa, että mulla samat vaatteet ku Tanskassa, ei mahtunu laukkuun paljon... Please note I'm wearing the same clothes that I wore in Denmark, wasn't able to fit a lot of things into my suitcase.

Ida, Satu, Guro, Lidia, Lisa

Oli aika avata keikkapaikan ovet. Meillä oli kaksi jonoa, oltiin toisessa melkein ekana. Sattuipa vaan niin, että meille paikkaa pitäneillä kavereilla oli reput täynnä tavataa ja he jäivät turvatarkastukseen jumiin ja me heidän taakseen. Jouduttiin sitten kakkosriviin, norjalaiset kaverit olivat päässeet M&G:stä suoraan eturiviin. Onneksi he edes pääsivät siihen. Keikan alkua ennen kerrottiin, ettei vettä tulla jakelemaan kenelleen, vaan kaikkien pitää mennä baarista hakemaan juomaa. Eli se tarkoitti suomeksi sitä, ettei keikan aikana sitten juoda mitään, koska muuten menee paikka.

It was time to open the venue doors. They had two queues, we were almost the first ones in the other q ueue but the friends that had held us a spot had bags with them and the security wanted to go through them... rookie mistake ugh. We got to the 2nd row and our Norwegian friends were already there so it was good. Before the show started we were told no one would be given any water so if you wanted water you would've had to leave your spot in the crowd and go to the bar. So we didn't drink at all.

Odotellessamme kuulin jonkun tulevan takaani huudellen "sorry". Kävi ilmi, että tämä tyttö oli edellisenä päivänä keikalla tapaamani "dinosaurus", joka pääsi lavallekin. Hän halusi tulla kiittämään elämänsä parhaasta päivästä ja siitä, että jaoin sen hänen kanssaan. :) Pikku hiljaa lämppäribändi Dutch Uncles, jonka olimme edellisenä päivänäkin nähneet, aloitti. Heidän musaansa löytyy YouTubesta, mm. Flexxin on hyvä biisi.

While we waited I heard someone coming through and yelling "SORRY". Turned out that the girl dressed as a dinosaur at the Copenhagen show, wanted to come talk to me. She thanked me for the best day of her life and thanked me for sharing it with her. It was sweet. :) Then the support band, Dutch Uncles, started but we had already seen them before, in Denmark, so it wasn't a surprising set. Their song Flexxin is a good one.

Päätin, että voimia säästelläkseni en huuda tai tanssi juuri ollenkaan lämppärin aikana. Se toimi aika hyvin. Keikan lopussa Dutch Uncles heitti vesipullon eturiviin ja eräs tyttö sai sen, mutta järkkärit vaativat häntä kaatamaan sen kuppiin. Siitä sitten sain pari hörppyä ja se auttoi. Oli melko hikistä menoa, varmaan hikisin keikka oli noista neljästä. Sitten odoteltiin taas, kunnes Paramore aloitti. Olin keskellä, Hayleyn Paramore-laatikon kohdalla, toisessa rivissä Lisan ja Guron välissä. Hayley osoitti minua heti keikan alussa. Satunkin kylttiä osoitettiin monesti, hänellä oli se sama keltainen kyltti Tanskan keikalta.

I decided that I wanted to save my voice and myself so I didn't dance or sing or scream during Dutch Uncles. It worked out pretty well. In the end of their set they threw a water bottle into the crowd and a girl we knew caught it. The security people wanted her to pour the water out of the bottle into a plastic cup. She was nice and shared a few sips with us and it really helped. It was pretty sweaty, probably the sweatiest show of all the four we went to. I was right , in the center, in front of Hayley, behind Lisa and guro. Hayley pointed at me in the beginning of the show. Satu's sign was pointed at multiple times, she had the same sign in Copenhagen.

Keikkahan oli tietysti hyvä, mitäpä siitä sanomaan. Kontakti yleisöön oli hyvä, kuumuus ei haitannut. Moshpitti, johon minua yritettiin vetää, haittasi. Myöskin eräs ääliökännityttö, joka yritti puskea minun ja Satun ohi, häiritsi. Hän häiritsi kuitenkin muitakin niin paljon, että järkkärit tulivat tytölle sanomaan, että vedetään sinut ulos jos et rauhotu. Rauhoittui se, mutta muksi minua muka tanssiessaan ihan tahallaan kylkeen, mustelmathan siitä jäi. En jaksanut välittää. :P


Satu queuing :D

The show was good, what else can I say really. They interacted with the audience, the heat didn't bother us. The moshpit that occurred, did bother us. So did a drunken girl who was determined to get to the front row and tried pushing Satu and I out of her way. She managed to bother others as well so the security told her to act nicely or she'd be pulled out of the crowd. She did calm down but kept hitting me "by accident" during the next song.

Anklebitersin lähestyessä mietin, että voisikohan päästä lavalle taas. Toisaalta se tuntui aika itsekkäältä, mutta Lisa kertoi, että oli meet and greetissä kysynyt, että voidaanko me päästä lavalle. Hayley oli luvannut etsiä meitä. Väkerrettiin ennen keikan alkua äkkiä mun Suomen lippuun jotain huonosti tussilla, tuskinpa näkyi mutta lippu ainakin erottui. Sitten kun Anklebitersiin alettiin valita porukkaa, Hayley tuli meidän eteemme ja osoitti meitä sanoen: "Tämä kaveriporukka tästä, luvattiin niille aiemmin". Lisa ja Guro nostettiin, Guro tipahti meille jo tutun Paramoren turvamiehen käsiltä maahan, mutta onneksi hän ei loukkaantunut. Sitten tämä rivakka turvamies nosti minut yhdellä nykäisyllä aidan toiselle puolen, jotta pääsisin lavalle. En muista ajatelleeni oikein selkeästi siinä vaiheessa. Tajusin vain, että taas sitä mennään. Lavalle nouseminen oli jo tuttua hommaa. :D

When Anklebiters was approaching, I wondered if I could get on stage again. I felt a little selfish because I had already been on stage the bay before, but then Lisa said she had asked Hayley if we could get on stage. Hayley had promised to look for us. We made a crappy sign using my Finnish flag, I don't think anyone was able to read the text but at least they saw the flag. Then when Whoa ended and next up was Anklebiters, Hayley said: "I want some people up here" and we all screamed. She stopped right in front of our group and pointed at us saying "Can you get this group of friends right here? Get them, because we promised them earlier". Mehdi, their own security guy that we had talked to in Copenhagen, pulled Lisa out first. Then Guro, who unfortunately fell flat on her face when Mehdi pulled her out... then me. I couldn't believe it. I didn't think clearly, I just thought to myself "here we go again".

Heti lavalle päästyäni juoksin halaamaan Tayloria, joka pyysi anteeksi hikisyyttään. Oltiin kyllä kummatkin melko hikisiä, joten sanoin, ettei se haittaa minua. Sitten vain pompin ympäriinsä ja kävin Hayleylle sanomassa, että ottaa Satun sinne. En tajunnut, ettei Satu ollut päässyt, ja hätähän siinä sitten tuli. Oli kamala seurata, kun muuta porukkaa tuli lavalle, ja Satua ei. Myöskään porukkamme Ida ei ihan heti päässyt lavalle, mutta huusin Hayleylle, että ota nuo punapäät. Hayley sanoi turvamiehille, että "ottakaa nuo punatukkaiset, he ovat meidän ystäviämme." Valitettavasti vain Ida otettiin, ja Satu jäi yleisöön. Oli tosi vaikea katsoa surullista Satua, mutta oli pakko nauttia siitä tilaisuudesta. En tiennyt mitä tehdä, joten kävelin vain Hayleyn luokse ja halasin häntä. :D Ruotsalaiset jonotuskaverimmekin pääsivät lavalle ja halailimme ja hypimme ympäriinsä.

When I got on stage I immediately ran over to Taylor and hugge him. He apologized for being so sweaty, we were both sweaty so I said it's ok haha. I kept jumping around and went over to Hayley to tell her to take Satu. I didn't realize Satu wasn't on stage because I thought Mehdi had pulled her out too, and then I panicked. It was horrible watching people get on stage and Satu didn't. Our friend Ida didn't almost get on stage either until I said "pick the girls with red hair" to Hayley. Hayley told the security guys to take them but they only took Ida. It was upsetting :( I had to enjoy my experience though. I didn't know what to do lol, so I just walked over to Hayley and hugged her. Our Swedish queue buddies got on stage too so we hugged and jumped around.

:D

Lenkkeilyä / Jogging

Kävin halaamassa Hayleyä :D Gave Hayley a hug!

Pian kappale alkoi ja minä aloin lenkkeilemään :D Olin ihan kamalan näköinen lavalla, mutta ainakaan en ollut paikoillani. Kappaleen aikana kaulassani ollut passin ja puhelin säilytyspussi hajosi, ja vein sen Justinin kauittimen päälle (kitaristi siis). Sitten jatkoin pomppimista. Biisin lopussa meidät ohjattiin taas lavan taakse, ja kävin halaamassa Justinia. Muut fanit karkasivat jo takaisin yleisöön, kunnes huomasin, että lompakkoni ja passini pusseineen jäivät lavalle! Pieni paniikki tuli, mutta onneksi turvamies haki ne minulle lavan taakse. Oli outoa siellä hengailla kun bändi soitti, ja itse välitin vain lompakosta hah. Kim, Paramoren kiertueassistentti oli jäänyt odottamaan minua, että saattaisi minut yleisöön, jotta en jäisi harhailemaan yksin kiellettyihin paikkoihin. No, vaellettiin sitten yhdessä Kimin kanssa kaksin koko keikkapaikka varmaan läpi, kun ei löydetty tietä takaisin yleisöön. Siinä portaita kivutessa ylös ja alas, tuumasin, että voisi ehkä alkaa kuntoilemaan hieman muutenkin kun näin keikoilla. Olin kuolla janoon, eikä Kim suostunut jakamaan limppariaan kanssani. :D Pian löydettiin takaisin yleisöön ja sain siellä järkkäreiltä vettä. Olin niin janoinen, että vaikken alkoholia juokaan, meinasin napata yhden tyypin kaljatuopin sen kädestä ja ryystää sen janooni. Onneksi oli kuitenkin tuota vettä. ;)

Then the song started and I started jogging. :D I looked terrible but at least I wasn't standing still. During the song the little purse/bag thing that held my passport, phone and my money, broke and I put it on Justin's speaker. (he's the guitarist) Then I continued jumping around haha. After the song ended we were escorted backstage and back into the crowd. Before I left the stage I hugged Justin though and then left the stage I realized I had forgotten my passport etc on Justin's speaker. I panicked, everything I could possibly need was there. One of the security guys went to get it for me. Kim had waited for me so that she'd escort me back to the audience. Well, Kim and I ended up running around backstage because  we couldn't find our way back to the house. It was awful haha and I remember thinking "man I should start exercising". I was dying of thirst and Kim wouldn't share her soda with me lol. When we finally found our way back to the house the security guys gave me water. I was so thirsty that I almost grabbed someone's beer even though I don't drink.


0:34 we are being picked!

Saatiin katsoa sitten pari viimeistä biisiä lavan sivusta, That's What You Getin missasin kokonaan, koska juoksin Kimin kanssa backstagella... osa biiseistä meni hieman ohi encoressakin, kun itkin ilosta ruotsalaisen Moan kanssa. Oli vaan niin hyvä fiilis, en voinut uskoa, että olin ollut lavalla jälleen. Se, minkä luulin olevan ainutlaatuinen kokemus, toteutuikin kahdesti. Naurattaa vieläkin, koska odotin tilaisuutta niin kauan, ja sitten heti kahdesti sain sen tehdä. Satun kohtalo tietenkin harmitti koko ajan, mutta onneksi hän sai paljon katseita ja osoituksia bändin jäseniltä lavalta. :)

We got to watch the last couple of encore songs from the right side of the stage (not on stage). I missed That's What You Get because I was running with Kim... I don't remember a lot about the other songs either because I was so happy I cried and hugged Moa who cried, she actually made me cry in the first place haha. I was so high on life. I couldn't believe it, I had been on stage twice. Something that I thought would be a once-in-a-lifetime kind of thing had happened twice. It still makes me laugh because I waited for this to happen for so long and then it happened twice! I was saddened by what happened to Satu but I am glad the band had a lot of eye contact with her!

Keikan jälkeen juostiin lavan sivulta ulos, kun Satun luo en olisi ihan heti päässyt. Ulkona nähtiin Paramoren oma turvamies, joka oli iloinen meidät nähdessään. Kimkin tuli vastaan, ja halasi minua ja Lisaa. Kim myös pyysi anteeksi sitä, ettei ollut voinut antaa minulle juomaa aiemmin. Puhuttiin myös siitä, että olin lähdössä vielä Ruotsiin ja Suomeenkin keikalle, mutta sanoin tarvitsevani vapaapäivän, joka olisi seuraavana päivänä. Kim sanoi, että "tiedän tasan tarkkaan mitä tarkoitat". Hän toivotti minulle turvallista matkaa ja katosi.

After the show we ran outside and met Mehdi who was happy to see us :D We saw Kim as well and she hugged Lisa and I and said sorry to me for not giving me any water. We talked about be going to the two other shows as well and she wished me safe travels. I told her I was in desperate need of a day off and she said she knows the feeling.

Etsittiin sitten käsiimme Satu, joka oli melkoisen murtunut. Oli rankkaa katsoa kaverin surua, kun se oli järkkärien vika, ettei hän päässyt lavalle. No, Satu nieli surunsa kuin mies, ja lähdettiin juoman ostamisen jälkeen kävelemään Oslon juna-asemalle, koska viimeinen metro oli juuri lähdössä. Melkein asemalle päästyämme, Lisa alkoi ottaa kuvaa isosta seinämaalauksesta, jossa luki: "Life is fantastic". Minusta se kuvasi tunnelmaani niin hyvin, että aloin ottaa kuvaa siitä. Siinä hetkessä huomasin kauhukseni, että kamerani, Satun kamera, oli kadonnut. Huusin, että kamera on hukkunut! Lisa sanoi, ettei sitä enää löytyisi, parempi olisi vain hakea matkalaukut ja lähteä hänen kotiinsa. Sanoin, etten luovuta. Kamerassa olivat haastattelumme, kaikki kuvat ja muistot, joita ei rahalla saisi takaisin. Lähdettiin sitten juoksemaan keikkapaikalle, ja kuten aiemmin sanoin, kuntoni on melkoisen huono, joten ei ollut herkkua se matka. Näin elämäni vilisevän silmieni edestä, kun ajattelin, että kamera on varmasti varastettu.


Lidia queuing :D

Then we looked for Satu who was very heartbroken. It was hard seeing her so sad because it was the security people's fault that she didn't get on stage. Well, Satu swallowed her sadness like a man and we went to buy ourselves something to drink. Then we said bye to Guro and left for the train station. The last tube was about to leave. When we were walking we walked past a painting that said "Life is fantastic" and Lisa wanted to take a picture of it. So did I, but then I realized my camera was nowhere to be found. It was actually Satu's camera. Lisa said it wouldn't be there where I left it anymore but I didn't want to give up. The camera had all of our memories, the interview, the pics etc. We ran back to the venue and to the deli where I last remembered having the camera. I thought the camera had been stolen.

Juostiin keikkapaikalle ja kauppaan, jossa viimeksi olimme käyneet. Kävin erään pöydän luona, eikä kameraa ollut siinä. Sitten juoksin kassalle ja näin, että tiskillä oli musta kamera. Aloin melkein itkemään ja juoksin jonon ohi kysymään, jäikö kamerani sinne. Myyjä sanoi, että "joo, olet tosi onnekas, Oslossa jos jotain hukkaat et yleensä saa sitä takaisin". Kamera kuitenkin löytyi, ja sen palauttanut nainen sanoi minulle, että "näin kun otit kuvia lavalla, eikö niin?". Itku kurkussa vastasin myöntävästi.

When we got to the deli I looked for the camera and finally saw it behind  the counter. I was so happy I could've cried. The cashier said I was really lucky. A lady who had returned it said "I saw you on stage, right?" and I sobbed a yes.

Tytöt eivät olleet jaksaneet juosta perässäni (Ida, Lisa ja Satu), joten juoksin ulos ja näin heidät kauempana. Huusin, että "I FOUND IT!" eli löysin sen, ja tytöt huusivat minun olevan sankari. Käveltiin sitten bussiasemalle, eli sinne missä olin tajunnut kamerani kadonneen, ja vielä kauemmaksi. Odoteltiin hetki bussia ja sitten istuttiin noin tunti, kunnes oltiin Bekkestvassa, missä Lisa asuu. Siellä olikin hieno norjalainen talo, kolme kerrosta ja kunnon vierassängyt alhaalla! En ole ennen nähnyt niin hienoja tiloja vieraita varten. Kellarissa oli kylpyhuone, TV-huone ja kolme levitettävää sänkyä ja levitettävä sohvasänky. Nukuin sohvasängyllä, kun siinä oli jo valmiiksi lakanat. :D En tiedä kenen lakanat ne oli, vaikutti puhtailta, mutta kun oli nukkunut yhteensä ehkä 7h kahtena yönä, niin eipä paljon haitannut. Koneella viihdyttiin, kun oli kerta internet, melkein neljään asti. Sitten nukuttiin noin kello 11 aamulla, paitsi Satu herätti minut yöllä ja puhui unissaan :D

We walked back to the station and took the bus because we missed the tube. We took the bus to Bekkestva, where Lisa lives. She had a huge house and the accommodation for guests was the best I've seen! Thank you Lisa! :D We slept for 7 hours that night. It felt good. Satu did wake me up once though, she was talking in her sleep.