Tanskan mahtavuuden jälkeen oli vaikea mennä nukkumaan. Meillä suomalaisilla oli kuitenkin mukanamme mukavia muistoja, uusia tyyppejä tavattu ja nimmaritkin taskussa. Minä juttelin ennen keikkaa Paramoren kiertuemanagerin assistentille, Kimille, ja hän jakoi minulle ja muutamalle englantilaiselle kaverillemme Paramoren nimmareita. Kannatti siis jutella! Itse en noita nimmareita tarvitse, mutta jaan ne fanisivuilla kilpailussa. Oli montakin halukasta1 Mua nauratti, miten hyviä kavereita me ollaan jonkun assistentin kanssa, joka on yli 40-vuotias ja sillä on 16-vuotias tytär? Minä tartun kuitenkin aina mahdollisuuteen keskustella amerikkalaisten kanssa, ja oli ihan hauska puhua vähän kaikesta. Englantilaiset hoiti onneksi melko hyvin semmosen teini-ihkuilun siinä, niin sai itse olla välillä hiljaakin ilman noloja hiljaisia hetkiä.
After everything awesome that went down in Copenhagen, it was hard to go to sleep. Us Finnish girls had a lot of nice memories though, we had met a lot of new people and had Paramore's autographs. I had been talking to Paramore's tour assistant manager before the show (along with the English friends of ours) and she had given us signed Paramore cards which were cool. I didn't need it so I'm having a contest on ParamoreFinland.com so someone can win it. I was laughing at the fact we had the most random conversations with a 40-something year old woman who has a daughter only a few years younger than us? But it was cool, I'm always happy to talk to Americans hahah. My mom saw the following picture and was like "Ooh nice that some of you had their parents with you there" hahahah oh mom.
Satu ei maininnut, no, ei se ehkä niin iso juttu ole muille kuin minulle, että Hayley tweettasi minulle ennen keikkaa. Tämä johtui siis siitä, että puhuin Kimin kanssa ja jostain syystä puheeksi tuli paikallinen kasvisravintola. Kim sanoi, että joku oli Hayleylle puhunut netissä, että keikkapaikan lähellä olisi kasvisravintola. Kerroin, että siellä on vegaaniravintola, joskaan en ollut siellä käynyt. Kimin mentyä sisään bändin luokse ja meidän jatkettua jonotustamme, sain Hayleyltä Twitterissä viestin, vaikken hänelle ollut mitään itse laittanut. Mietin, minkälaista keskustelua backstagella oli minusta käyty, jos minun profiilinikin oltiin käyty kaivamassa ja varta vasten viestittelemässä. :D Oli noloa, kun tweetti, johon Hayley vastasi, oli tämmöistä yleistä hehkutusta, kun bändin basisti Jeremy oli aiemmin huomannut meidän porukan laittamia kuvia, joissa minä näyin. Omasta mielestäni olin kamalan näköinen... alla keskustelut.
Before the show Hayley, the singer, tweeted me even though I hadn't tweeted her. That was so weird. Jennie or someone was online and all the sudden they're like "Lidia Hayley tweeted you". I was like "what? I didn't tweet her anything" and then I saw the tweet. When we were talking to Kim, their assistant, she mentioned someone had told Hayley online that there's a vegetarian restaurant nearby. I said it's actually a vegan restaurant. So I assume she had gone in and told Hayley I know more about it and then she tweeted me! It was embarrassing because my last tweet that she replied to was about Jeremy, their bassist, retweeting two pictures of me haha fangirling alright.
Kun päästiin hotellille, käytiin pesulla ja siinähän vierähti aikaa ennen kuin neljä tyttöä saivat meikit naamastaan. Vaikka väsymys oli suuri ja herätykseen aikaa alle viisi tuntia, oli pakko käyttää hyödykseen hotellin melko huonoa, mutta ilmaista internetyhteyttä. Katselin Twitterissä viestejä ja huomasin Hayleyn kirjoittaneen käyneensä syömässä SimpleRAW-ravintolassa, josta olin siis puhunut aiemmin. Tweettasin hänelle, että löytyikö se ravintola ja oliko hyvää ruokaa. Hayley vastasi tähän kiittäen minua sen olemassaolon ilmoittamisesta ja sanoi, että oli kiva nähdä minua sinä iltana. Vaikka olin jo ollut lavalla ja tehnyt kaikkea muutakin mahtavaa koko päivän, tämä kruunasi sen illan. On ihan mahtava tunne tulla tunnistetuksi idolinsa puolesta. Nukahdinkin kirjaimellisesti hymy huulilla ja nukuin sikeästi neljä tuntia, kunnes herätyskello pärähti soimaan kello kuudelta...
When we got back to the hotel it took a lot of time before the four of us were able to go to bed. One bathroom, four girls, you do the math. Even though we were all tired because of our queuing we couldn't go to sleep (except for Essi) because we had to take advantage of the crappy free Wifi and watch the video of us on stage that I had filmed. I saw Hayley tweet a picture of the Vegan restaurant goodies and I tweeted her asking if she had found the restaurant. I didn't really expect her to reply, but she did and the reply made me smile. I've been wondering if she recognizes me online and this just confirmed it.
Herätessä heitettiin kamat kassiin ja lähdettiin alas sanomaan Sophielle ja Zacille heipat. He jäivät vielä Kööpenhaminaan Sophien vanhempien kanssa, koska heillä ei ollut kiirettä keikalle kuten meillä. Englantilaiset kaverimme Jennie, Lydia ja Jodie lähtivät meidän jälkeisellä lennolla, mutta lähtivät silti kentälle kanssamme. Morten tuli oppaaksi, ja onneksi tulikin. Norjalainen Lisa oli hyvä opas Norjassa, mutta Morten oli kyllä ihan huippu. ;)
When we woke up we packed our backs and went downstairs to say bye to Sophie and Zac who would still stay in Copenhagen for a few hours. Morten took us to the airport, he was the best guide.
Juostiin lentokentälle menevään metroon, minä ja Satu jonon häntäpäässä. Kun pääsimme melkein junaan asti sisälle, ovet menivät kiinni ja yritin avata ovea. Tanskalainen työntekijä alkaa huutaa jotain tanskaksi, eikä ovi aukea. Morten seisoo kuitenkin kylmänrauhallisena sisällä muiden kanssa. Odotamme oven aukeavan, mutta sen sijaan juna lähteekin liikkeelle ja Mortenin kylmänrauhallinen ilme muuttuu "mitä hittoa tapahtuu?" -ilmeeksi. Tajuttiin sitten Satun kanssa siinä, että jäätiin kyydistä, ja Mortenilla oli meidän liput. Onneksi kaverit pääsivät seuraavalla asemalla heti ulos ja me hypättiin parin minuutin päästä tulevaan junaan, jonne loppuseurue sitten istahti. Oli meillä Satun kanssa kyllä pieni kiroilukoulu siinä, kun huomattiin, ettei me, joiden lento lähtee ekana, ehditty junaan. :D Junassa naurettiin sitten ihan päättömänä, kun oli pientä väsymystä havaittavissa.
Video from our queuing time in Denmark
We had to hurry to the tube that would leave for the airport. Satu and I were the last ones in our "queue" and when we got to the door of the tube it closed. Morten looked really calm so I was like "alright the doors will soon open". But then they didn't and we realized everyone else had got on the train except for us... well we ended up getting the next train and our friends met us there. Satu and I just laughed and cursed because we were so tired.
Lentokentällä sanottiin hyvästit englantilaisille kavereille ja Lisalle, koska Lisan lento Norjaan tulisi hieman myöhemmin. Istuttiin hetki suomiporukalla, kunnes jätettiin Essi oman onnensa nojaan Kööpenhaminan lentokentälle moneksi tunniksi. :D Onneksi Essi löysi takaisin Helsinkiin sitten. Norjan kentällä tavattiin taas Lisa, ostettiin matkaevästä ja suunnattiin heti kohti keskusrautatieasemaa. Oli kallista Norjassa, olin kuullut sen aiemmin, mutta se realisoitui kun maksoi kolmioleivästä jotain tyyliin kahdeksan euroa?! Lisa neuvoi hyvin mitkä liput piti ostaa, itse olisi saanut pähkäillä sitä aikansa.
At the airport we said goodbyes to our English friends. We would see Lisa in Oslo a bit later, she took the later flight because it was cheaper but we all got to Oslo around the same time. Essi had to fly to Helsinki all by herself but she made it! Norway was expensive as I had heard, paid 8 euros for a sandwich I think?! Lisa was really helpful with all the tickets and stuff, so much easier to have a local guide with us.
En ollut meikannut yhtään aamulla ennen lentoa, joten pakollinen meikkaussessio oli hoidettava liikkuvassa junassa. Tunnelit oli haasteellisia, koska tuli pimeää. Kun vihdoin päästiin juna-asemalle, heitettiin matkalaukut säilytyslokeroihin ja lähdettiin vain tarvittavien kamojen kanssa keikkapaikalle jonottamaan. Minulla ja Lisalla oli haastattelu Paramoren kanssa, jonne en valitettavasti saanut Satua mukaan. Ensi kerralla sitten. :) Se on sovittu.
I hadn't put on any make up in the morning before our flight, so I had to make myself look presentable on the train. The tunnels were a drag because it got dark just when I was about to apply mascara ha ha. When we finally got to the central station, we threw our luggage into a locker. We only took the things we needed and headed to the venue. Lisa and I had an interview with Paramore, unfortunately Satu wasn't able to participate but she'll get her chance I know it.
Tavattiin keikkapaikan ulkopuolella jo entuudestaan minulle tuttuja ruotsalaisia, mm. Adinan, Moan ja Tildan. Paikalla oli myös kaksi suomalaista tyttöä. Päivä meni melko nopeasti kauheassa helteessä istuessa. Katsoin kun valkoihoiset kanssajonottajat alkoivat kärähtelemään, onneksi mulla on melko tumma iho niin säästyin siltä. :D Satun kanssa käytettiin mun tuubihuiveja (joista toinen oli mun suomenlippu keikalla, oikeat liput maksaa niin paljon) pään suojuksina, auttoi aika paljon!
When we got to the venue we joined my old Swedish friends who had been queuing for a long time, over night! We also met two other Finnish girls. The day went by quite fast but it was boiling hot. Thank God I'm half Asian so I don't get sunburned easily, the white people next to me were starting to get red haha. I had my tube scarfs (the other one was a Finnish flag as well hehe) so Satu and I used them as a "shield". :D
Vähän ennen kolmea lähdettiin norjalaisten tyttöjen kanssa Paramorea haastattelemaan. Meitä tuli hakemaan bändin edustaja ja päästiin sisälle ihanaan ilmastoituun rakennukseen. Meidät saateltiin yläkertaan, joka oli eräänlainen backstage. Ovissa luki Paramoren logo ja "dressing room" "catering" jne. Oli aika hienoa. Meidät saatettiin erään huoneen eteen ja kerrottiin, että bändillä on radiohaastattelu kesken. Sisältä raikui nauru, tunnistettiin se heti. Mä en ollut edes kovin hermostunut aluksi, mutta sitten Ida, joka ei koskaan ollut tavannut Paramorea, alkoi esittelemään täriseviä käsiään ja mulla meni ihan pasmat sekaisin haha. Olin kertonut Taylorille, kitaristille, että haastattelen heitä Oslossa, siis silloin kun pääsin lavalle Köpiksessä, kerroin sen.
Before three Lisa, Guro and Ida (two other Norwegians) headed to meet Paramore's rep for our interview. We were let into a building that had air conditioning, that's pretty much all I remember haha! We went upstairs and saw signs that said "Paramore Dressing Room, Catering" etc. It was cool. I have previously interviewed them at a festival and they just had barracks and it was like a construction site. I wasn't nervous at first but then Ida kept showing me her shaky hands and I lost it lol. They were in the middle of a radio interview so we had to wait in the hallway. We saw Paramore's tour assistant manager again and hugged her haha. We heard Paramore laughing inside the room and it was funny haha. I was nervous because I had told Taylor, their guitarist, that I would interview them in Oslo. I had told him the previous day when I got on stage with them. So he'd probably know to expect me?
Pian olikin meidän vuoro ja astuttiin sisään haastatteluhuoneeseen, oli taas naaman peruslukemilla pitelemisessä työtä, kun näki tutut tyypit istumassa siinä sohvalla. Siitä kerron kuitenkin lisää seuraavassa postauksessa. ;)
It was our turn soon and we entered the interviewing room. It was nice seeing these familiar faces again. I will tell you more about the interview in the next blog entry. ;)
After everything awesome that went down in Copenhagen, it was hard to go to sleep. Us Finnish girls had a lot of nice memories though, we had met a lot of new people and had Paramore's autographs. I had been talking to Paramore's tour assistant manager before the show (along with the English friends of ours) and she had given us signed Paramore cards which were cool. I didn't need it so I'm having a contest on ParamoreFinland.com so someone can win it. I was laughing at the fact we had the most random conversations with a 40-something year old woman who has a daughter only a few years younger than us? But it was cool, I'm always happy to talk to Americans hahah. My mom saw the following picture and was like "Ooh nice that some of you had their parents with you there" hahahah oh mom.
 |
| Ekalta päivältä, meidän porukka. From the first day, this was our gang. |
 |
| Zac, Lidia, Jennie, Lydia, Kim, Jodie, Sophie & Lisa |
 |
| Me! Us! |
When we got back to the hotel it took a lot of time before the four of us were able to go to bed. One bathroom, four girls, you do the math. Even though we were all tired because of our queuing we couldn't go to sleep (except for Essi) because we had to take advantage of the crappy free Wifi and watch the video of us on stage that I had filmed. I saw Hayley tweet a picture of the Vegan restaurant goodies and I tweeted her asking if she had found the restaurant. I didn't really expect her to reply, but she did and the reply made me smile. I've been wondering if she recognizes me online and this just confirmed it.
 |
| Ainoa kuva Tanskan hotellilta, Jodien, Lydian, Mortenin ja Jennien siisti huone. Meidän huone oli tosin paljon isompi, helpompi pitää siis siistinä neljän ihmisen kesken. Jodie, Lydia, Morten and Jennie's room. The only picture of our hotel room in Copenhagen, and this was the last night so umm it's a lil messy. |
When we woke up we packed our backs and went downstairs to say bye to Sophie and Zac who would still stay in Copenhagen for a few hours. Morten took us to the airport, he was the best guide.
Juostiin lentokentälle menevään metroon, minä ja Satu jonon häntäpäässä. Kun pääsimme melkein junaan asti sisälle, ovet menivät kiinni ja yritin avata ovea. Tanskalainen työntekijä alkaa huutaa jotain tanskaksi, eikä ovi aukea. Morten seisoo kuitenkin kylmänrauhallisena sisällä muiden kanssa. Odotamme oven aukeavan, mutta sen sijaan juna lähteekin liikkeelle ja Mortenin kylmänrauhallinen ilme muuttuu "mitä hittoa tapahtuu?" -ilmeeksi. Tajuttiin sitten Satun kanssa siinä, että jäätiin kyydistä, ja Mortenilla oli meidän liput. Onneksi kaverit pääsivät seuraavalla asemalla heti ulos ja me hypättiin parin minuutin päästä tulevaan junaan, jonne loppuseurue sitten istahti. Oli meillä Satun kanssa kyllä pieni kiroilukoulu siinä, kun huomattiin, ettei me, joiden lento lähtee ekana, ehditty junaan. :D Junassa naurettiin sitten ihan päättömänä, kun oli pientä väsymystä havaittavissa.
Video from our queuing time in Denmark
We had to hurry to the tube that would leave for the airport. Satu and I were the last ones in our "queue" and when we got to the door of the tube it closed. Morten looked really calm so I was like "alright the doors will soon open". But then they didn't and we realized everyone else had got on the train except for us... well we ended up getting the next train and our friends met us there. Satu and I just laughed and cursed because we were so tired.
 |
| Lisa ja minä ennen huonosti nukuttuja öitä. Näytän aika hyvältä. Lisa and I before the sleepless nights. Whoa I look good. |
At the airport we said goodbyes to our English friends. We would see Lisa in Oslo a bit later, she took the later flight because it was cheaper but we all got to Oslo around the same time. Essi had to fly to Helsinki all by herself but she made it! Norway was expensive as I had heard, paid 8 euros for a sandwich I think?! Lisa was really helpful with all the tickets and stuff, so much easier to have a local guide with us.
En ollut meikannut yhtään aamulla ennen lentoa, joten pakollinen meikkaussessio oli hoidettava liikkuvassa junassa. Tunnelit oli haasteellisia, koska tuli pimeää. Kun vihdoin päästiin juna-asemalle, heitettiin matkalaukut säilytyslokeroihin ja lähdettiin vain tarvittavien kamojen kanssa keikkapaikalle jonottamaan. Minulla ja Lisalla oli haastattelu Paramoren kanssa, jonne en valitettavasti saanut Satua mukaan. Ensi kerralla sitten. :) Se on sovittu.
I hadn't put on any make up in the morning before our flight, so I had to make myself look presentable on the train. The tunnels were a drag because it got dark just when I was about to apply mascara ha ha. When we finally got to the central station, we threw our luggage into a locker. We only took the things we needed and headed to the venue. Lisa and I had an interview with Paramore, unfortunately Satu wasn't able to participate but she'll get her chance I know it.
Tavattiin keikkapaikan ulkopuolella jo entuudestaan minulle tuttuja ruotsalaisia, mm. Adinan, Moan ja Tildan. Paikalla oli myös kaksi suomalaista tyttöä. Päivä meni melko nopeasti kauheassa helteessä istuessa. Katsoin kun valkoihoiset kanssajonottajat alkoivat kärähtelemään, onneksi mulla on melko tumma iho niin säästyin siltä. :D Satun kanssa käytettiin mun tuubihuiveja (joista toinen oli mun suomenlippu keikalla, oikeat liput maksaa niin paljon) pään suojuksina, auttoi aika paljon!
When we got to the venue we joined my old Swedish friends who had been queuing for a long time, over night! We also met two other Finnish girls. The day went by quite fast but it was boiling hot. Thank God I'm half Asian so I don't get sunburned easily, the white people next to me were starting to get red haha. I had my tube scarfs (the other one was a Finnish flag as well hehe) so Satu and I used them as a "shield". :D
 |
| Jonotusta Norjassa, tää olikin ainoa paikka mikä Oslossa nähtiin :D The only Norwegian place we got to see. |
Before three Lisa, Guro and Ida (two other Norwegians) headed to meet Paramore's rep for our interview. We were let into a building that had air conditioning, that's pretty much all I remember haha! We went upstairs and saw signs that said "Paramore Dressing Room, Catering" etc. It was cool. I have previously interviewed them at a festival and they just had barracks and it was like a construction site. I wasn't nervous at first but then Ida kept showing me her shaky hands and I lost it lol. They were in the middle of a radio interview so we had to wait in the hallway. We saw Paramore's tour assistant manager again and hugged her haha. We heard Paramore laughing inside the room and it was funny haha. I was nervous because I had told Taylor, their guitarist, that I would interview them in Oslo. I had told him the previous day when I got on stage with them. So he'd probably know to expect me?
Pian olikin meidän vuoro ja astuttiin sisään haastatteluhuoneeseen, oli taas naaman peruslukemilla pitelemisessä työtä, kun näki tutut tyypit istumassa siinä sohvalla. Siitä kerron kuitenkin lisää seuraavassa postauksessa. ;)
It was our turn soon and we entered the interviewing room. It was nice seeing these familiar faces again. I will tell you more about the interview in the next blog entry. ;)
 |
| Tämä oli näkymä kun sisälle astuttiin... This was what we saw when we went in. |
